Jostain syystä en ole saanut aikaiseksi yhtään tekstiä tänne lähes neljään kuukauteen, joka on suuri synti ja häpeä, mutta kostoksi itselleni ja mahdollisille lukijoille nyt tulee tuubaa tuutin täydeltä.
Ok. Lauantaina pelattiin mun järjestämä no limit hold'em turnaus 50 euron buy-inillä. Olin suunnitellut turnauksen maksimissaan 27 hengelle eli täysi turnaus olisi tarkoittanut kolmea 9 hengen pöytää. Muutaman peruutuksen ja viime hetken vahvistuksen jälkeen paikalle tuli 24 henkeä, jota pidän aika hyvänä saldona. Noin puolet pelaajista oli mulle entisestään tuttuja ja toinen puoli tuttujen tuttuja. Struktuuri (jonka olin suunnitellut positionfoldin kanssa) oli viilattu ns. pelaajaystävälliseksi eli blindit lähtivät liikkeelle alhaiselta 5/10 tasolta ja kun tasojen pituus oli puoli tuntia (ja alkupisteet 2500) oli selvää että huonolla pelillä ei näin syvillä stäkeillä pelattavaa turnausta tultaisi voittamaan. Pidän teitä vielä tovin jännityksessä omasta menestyksestäni tai sen puutteesta, koska ensin jaarittelen jonkun aikaa siitä kuinka valmistauduin kyseiseen koitokseen ja miksi yleensäkin olin päättänyt valmistautua ko. turnaukseen. Yleensä vain ilmestyn paikalle ja alan pelaamaan...
Mun "uuden ajan" pokeriharrastusta on kestänyt nyt n. kaksi vuotta. Sinä aikana olen kokenut harrastuksessani nousu- ja laskusuhdanteita ehkä enemmän kuin olisin pari vuotta sitten uskonut eteen tulevan. Muutaman kerran oon pelannut netissä aivan liian isoa peliä rolliin nähden. Nämä kerrat ovat pääsääntöisesti olleet joko seurausta muutamasta bad beatista alemmilla tasoilla, joista tulleita tappioita olen sitten fiksuna poikana lähtenyt tilteissä paikkaamaan suuremmissa peleissä tai sitten oon ollut kännissä ja saanut päähäni leikkiä high stakes pelaajaa. Ei varmaan tarvitse kertoa miten suurin osa näistä pelleilyistä on päättynyt. Laskusuhdanteisiin kuuluu myös muutama järjetön downswingi lähinnä potti ompussa, joka on tietysti ajanut mua tilttiin ja osaltaan vielä suurempiin tappioihin. Toisaalta nousuihin kuuluu muutamia todella hyviä sessioita vähän isommissa peleissä, joissa olen huomannut yllättäen olevani pöydän parhaimmistoa ja ehdottomasti hienoimpia aikoja harrastuksen parissa on ollut toisen nettipokeriin talletun viisikymppisen lähes 20 kertaistaminen. Se on toiminut pohjana sen jälkeisille saittien vaihtojen yhteydessä tehdyille talletuksille. Jos "uraltani" hakee yksittäistä huippuhetkeä, niin se on epäilemättä Grand Casinon yli 90 hengen viikkoturnauksen voitto, jota onnistuin vieläpä puolustamaan heti seuraavalla viikolla niin hyvin että sijoituin kuudenneksi ja pääsin siis siinäkin turnauksessa rahoille.
Livepokeria olen pääsääntöisesti pelannut ensimmäisen parin kuukauden jälkeen voitollisesti ja olenkin pitänyt itseäni enemmän live- kuin nettipelaajana, mutta viime aikoina joku on mättänyt varsinkin liven puolella pahasti. Nettipelit ovat sujuneet saitin vaihdon jälkeen vähintään kohtuullisesti ja olen onnistunut pitämään monipuolisella pelivalikoimalla homman mielekkäänä. Viimeksi eilen pelasin mm. fixed 7 studia, fixed 7 studia hi/lo versiona, omahaa hi/lo versiona (myöskin fixed limittinä ja teksua sekä fixedinä että no limittinä. Tosin netissä pelaajat ovat välillä toivottoman huonoja ja kohtuullisiin tuloksiin pienissä limiteissä ei nyt varsinaisesti tarvita mitään Gus Hansenia. Tämä ei päde minun pelaamissa liveringeissä, missä mukana saattaa olla ammatikseen pokeria pelaavia ja huonoimmatkin vastustajat ovat vähintään kohtuullisiä pelaajia. Olen miettinyt mikä mulla mättää kun siirryn monitorin äärestä livepokerin pariin, siis sen lisäksi että vastus kovenee. Varsinkin turnauspelaaminen on ollut ihan kateissa viimeiset pari kuukautta ja vielä erityisesti turnausmuotoinen no limit hold'em. En nyt varsinaisesti ole ikinä pitänyt itseäni minään turnauspelaajana, vaan enemmänkin mun mielenkiinto ja pelin opettelu on aina keskittynyt käteispeleihin. Toisaalta pelaan luultavasti vähemmän teksua kuin suurin osa muista samoissa liveturnauksissa pelaavista pelaajista, mutta silti joku on ollut pielessä. Tulokset näin lyhyeltä ajalta sikseen, mutta jokaisen pelikerran jälkeen on jäänyt fiilis että en ole pelannut ollenkaan hyvin. Huono fiilis omasta pelistä ja tietoisuus siitä että pystyn varmasti parempaan, sekä se että olen huomannut lähiaikoina jälkeenpäin että mulla ei ole ollut edes kovin hauskaa on laittanut mut miettimään tosissaan mitä voin tehdä paremmin saadakseni rakkaasta harrastuksesta enemmän irti.
Mikä sitten on mun miettimisen tulos? Miksi pelaan huonosti ja mitä voin tehdä parantaakseni sekä pelaamistani sen myötä tuloksia? Ensinnäkin täytyy sanoa se, että itsekritiikki on helvetin vaikea laji ja en todellakaan kuulu kyseisen lajin huippuihin. En tiedä muista ihmisistä, mutta mun täytyy kaivaa tosissaan jättikokoisella lapiolla ennen kuin pystyn myöntämään itselleni omia vikojani ja tämä ei todellakaan rajoitu pokeriin, vaan pätee itseeni yleensäkin. Oikeastaan lähdinkin purkamaan omaa peliäni helpommasta päästä eli mitä hyvää löydän pelistäni ja sitä kuinka paljon olen kehittynyt parissa vuodessa, koska kaikesta huolimatta kehitystä on tapahtunut ja sitä on tapahtunut paljon. Tosin lähtötaso oli kaiketi suhteellisen lähellä nollaa, jos ei oteta huomioon sitä että osasin sentään käsien arvot ulkoa :) Olen miettinyt paljon niitä hyviä sessioita ja hyviä yksittäisiä käsiä, joita olen pelannut ja varsinkin niitä käsiä joita olen pelannut hyviä pelaajia vastaan. Parhaimmillaan olen pystynyt pelaamaan erittäin hyvin ja sekoittamaan omaa peliäni riittävästi, jotta olen pysynyt tarpeeksi vaikeasti luettavana vastustajille. Miksi en siis ole pystynyt vastaavaan lähiaikoina ja miten olen pystynyt siihen aiemmin? Olen myöskin käynyt läpi käsiä joissa olen ajautunut vaikeuksiin ja miettinyt miten ne vaikeudet ovat ylipäätään syntyneet. Kaikki tämä miettiminen on päänsäryn lisäksi johtanut jopa jonkinnäköiseen lopputulokseen.
Ensinnäkin mun täytyy pitää mielessä se, että pelin taso ei pysy kenelläkään yhtä hyvänä tai huonona päivästä toiseen. Se heittelee jopa huippupelaajilla, joten miten se ei heittelisi mulla? Kyse on mielestäni enemmänkin siitä, että mikä on hyvän, keskinkertaisen ja huonon päivän ero ja siitä että pyrkii tunnistamaan oman pelinsä tason kyseisessä sessiossa ja yrittää muokata pelinsä sen mukaan. Aina se ei tietenkään ole mahdollista monestakaan syystä, mutta jos esimerkiksi pelaa väsyneenä, niin olisi hyvä pitää kyseinen asia mielessä ja suhteuttaa pelaamisensa sen mukaan. Väsyneenä ei pysty millään ajattelemaan niin hyvin ja nopeasti kuin levänneenä, joten omat ratkaisut olisi syytä pitää kyseiseen vireystilaan sopivampana. Tämä kaikki on kuitenkin oikeastaan vain pientä viilausta kokonaisuuteen. Kunhan pitää jossain mielensä sopukoissa, että välillä kannattaa tehdä jonkinnäköinen reality-check pelinsä sen hetkisestä tasosta.
Toiseksi, ja tämä on ehdottomasti tärkeintä kokonaisuuden kannalta on se, mitä itsekritiikin lapio kaivoi esiin itsestäni ja kyvyistäni pelata hyvää pokeria. Kaikki mun hyvät ja huonot päätökset pelatessani kulminoituvat paljolti yhteen asiaan, joka on ollut tiedossani jo aiemmin muiden tekemisteni yhteydessä pitkin elämää. Se asia on keskittymiskyky ja voin suoraan sanoa, että kyseinen asia ei ole koskaan kuulunut vahvuuksiini. Heikohko keskittymiskyky yhdistettynä sosiaaliseen ja puheliaaseen luonteenlaatuun ei varsinaisesti ole vahvuus pokeripöydässä. Lähes aina kun olen pystynyt keskittymään hyvin itse asiaan olen myöskin pystynyt pelaamaan hyvin. Tämän asian oivaltaminen ei varsinaisesti pitäisi olla mitään ruudin keksimiseen verrattava asia, mutta sitä se kuitenkin mulle on.
Ajatelkaa asiaa niin, että mä jauhan paskaa normaaliin tyyliini pokeripöydässä keskittymättä juurikaan alkamassa olevaan käteen. Pelataan vaikka 7 card studia 6 hengen pöydässä. Mä katson pöydälle juuri sen verran että havaitsen että en joudu tuomaan forced bettiä. Joku muu tuo sen ja pari seuraavaa pelaajaa kippaa. Sen jälkeen joku maksaa forced betin ja mä korotan ässä pinnassa. Muut kippaavat paitsi forced betin maksaja ennen mua. Sovitaan vaikka että sillä on 3h pinnassa. 4 streetilla sille jaetaan 9c ja mulle Ts. Nyt mulla on pinnassa AdTs ja piilossa hoolissa AhQh eli ässäpari kahdella isolla apukortilla. Puheet on mulla ja mä tietysti betsaan, jonka ainoa vastustajani maksaa. Mitä mä oon missannut tähän mennessä? Ensinnäkin kaikkien kipanneiden pintakortit. Tavan jolla vastustajani maksoi forced betin ja sen jälkeen mun reissun. Nyt sillä on pinnassa 3h9c ja se maksaa jälleen mun betin. Mä esitän vähintään ässäparia, joten jos vihu on järjissään kuten ne tuppaavat meidän peleissä olevan, niin sillä on joku syy roikkua mukana. Missaamalla näin paljon tärkeää informaatiota olen jo onnistunut luomaan tilanteesta itselleni turhan vaikean. Jos olisin keskittynyt jakoon kunnolla mulla olisi paljon parempi kuva kokonaistilanteesta, mutta sen sijaan päätin jauhaa sontaa jostain vtun tärkeästä asiasta kesken käden. Tämä tilanne tulee myöskin usein esiin silloin kun reissaan holdemissa tai omahassa ennen floppia hyvällä kädellä ja saan maksajan/maksajia ja lyön osumattomaan tai huonosti osuneeseen floppiin konttarin. Kun mua tämän jälkeen reissaa, niin oon monesti ihan pihalla miten jatkaa eteenpäin. Tässä vaiheessa on paljon vaikeampi laittaa vastustajaa kädelle. Se olisi paljon helpompaa, jos asiaan olisi keskittänyt huomionsa jo alunperin.
Älkää käsittäkö mua väärin. Pokeripeli tuttujen ja hyvien kavereiden kanssa on mulle sosiaalinen tapahtuma ja sellaisena sen myöskin haluan pysyvän, mutta jos aion pelata niin hyvin kuin osaan mun täytyy pystyä erottamaan hetket jolloin voi heittää läppää kaverien kesken ja hetket jolloin keskityn täysillä peliin. Miten sitten voin parantaa keskittymistäni? Ensin kannattaa lähteä siitä miten en huononna sitä tarpeettomasti. Silloin kuin tulen pelaamaan virkeänä keskityn paljon paremmin kuin väsyneenä. Tietenkään en voi tavan duunarina pelata aina levänneenä kun töissäkin pitää käydä, mutta mahdollisuuksien mukaan täytyy yrittää olla niin virkeä kuin kulloinkin on mahdollista. Yksi suurimmista keskittymiskyvyn heikentäjistä on viina. Jurrissa kukaan ei ole niin skarppi kuin selvinpäin. Tämäkään ei tarkoita absoksi heittäytymistä, mutta normaalit peli-illat ja turnaukset olisi syytä pelata ainakin suunnilleen selvin päin. Hoidan sitten vaikka jurripokerit mökkiviikonloppuina ja muina erityisiltoina. Näiden kahden asian lisäksi keskittymistä voi parantaa aikakin pitämällä välillä taukoa pelistä ja haukkaamalla näillä tauoilla raitista ilmaa. Tässäkin asiassa olen aika toivoton. haluaisin aina pelata ilman mitään taukoja 10 tuntia putkeen. Onneksi tupakoivat pelikaverit sentään haluavat välillä röökille, niin mulle tarjotaan ainakin mahdollisuus mennä niiden mukana hetkeksi ulkoilmaan. Nämä kaikki asiat ovat aika perusjuttuja monille, mutta mä joudun kiinnittämään niihin huomiota, jos meinaan pärjätä nykyisessä peliseurassani. Se että mä keskityn todella huolella johonkin asiaan vaatii sen että mä pidän kyseisestä asiasta paljon ja sen että mä sanon (tai oikeastaan hoen) itselleni että "keskity dorka, sä osaat ja pystyt pelaamaan hyvin kun vaan pidät ajatuksesi siinä mitä teet."
Toki tuloksiin vaikuttaa sekin asia, että mä olen huomannut muutaman vastapelaajan ottaneen tietyissä peleissä isoja askeleita eteenpäin ja samalla olen itse pelaillut huonosti. Se on vähän huono yhtälö pitemmän päälle. Onneksi tämäkään asia ei ole pelkästään negatiivinen. Seuraamalla peliä keskittyneesti vastustajien pelistä oppii aina jotain ja sen lisäksi että kaikki tieto vastustajien peliä auttaa tekemään parempia päätöksiä voi siitä siirtää myös pikku hiljaa hyviä asioita omaan peliin ja tulla sitä kautta paremmaksi pelaajaksi.
No mitä helvetissä tämä kaikki me myself and I tyylinen tuuba liittyy lauantain turnaukseen? No tietysti siten, että päätin jo hyvissä ajoin, että pelaan kyseisen turnauksen niin hyvin kuin vain mahdollista. Valmistaudun niin hyvin kuin pystyn ja pelaan jokaisen käden kunnolla keskittyen ja en tee yhtään päätöstä miettimättä sitä ensin. Tein itselleni selvät säännöt turnaukseen liityen: En juo viinaa niin kauan kuin olen turnauksessa mukana. Voin juoda sitä jonkin verran turnauksen jälkeen käteispelejä pelatessani. Nukun edellisen yön kunnolla, että olen virkeä pelipäivänä. Syön kunnolla aamulla ja syön jotain välipalaa turnauksen aikana ja en syö mitään jättiannosta illallistauon aikana, ettei vaan ala väsyttämään. Käyn jokaisella tauolla ulkona haukkaamassa happea ja juon riittävästi nestettä (alkoholitonta) että pysyn virkeänä. Näiden sääntöjen lisäksi taoin päähäni pari mental notea: Ennen kuin teen mitään, niin mietin vielä uudestaan haluanko tehdä juuri näin. Tarkkailen kaikkia vastustajia riittävästi , enkä tee liaan nopeasti suurempia johtopäätöksiä kenenkään pelityylistä, enkä myöskään juttele mitään turhaa niin kauan kuin olen kädessä mukana. Päätin myös ottaa ipodin mukaan ja kokeilla josko se parantaisi keskittymistä ja pitäisi turhan taustamelun poissa. Sen tarkoitus oli muutenkin pitää ylimääräinen läpänheitto kurissa. Jos kuuntelen musaa, niin muut eivät ala niin helposti juttelemaan mulle. Mietin myös pelistrategiaa etukäteen ja päätin ainakin yrittää pelata alussa jonkinnäköistä small ballia eli kasvattaa stäkkiä pikkuhiljaa ja pysyä poissa suuremmista vaikeuksista. Turnauksen loppuosaa varten peräänkuulutin jo etukäteen riittävää pelirohkeutta. Ainakaan ei aikonut kuivua blindeihin, vaan pelata myöhemmillä tasoilla rohkeasti ja agressiivisesti.
Kaiken tämän johdannon jälkeen päästään siihen kuinka itse turnaus sujui "uudestisyntyneeltä" pokeristaralta? Väitän käsi pokeriraamatulla, (olkoon vaikka Super/System) että pelasin parasta turnauspokeria, mitä olen koskaan pelannut. Tarkkailin vastustajia ja käytin saamaani informaatiota hyväksi tilaisuuden tullen. Pelasin hyvät kädet (joita tuli aika paljon) riittävän erilailla, jotta niistä olisi saanut mitään ylimääräistä infoa. Puskin muutaman kerran selvästi parempia käsiä pakkaan hyvin ajoitetuilla bluffeilla. Onnistuin saamaan hyviä riidejä lähes kaikista mulla ennalta tuntemattomista pelaajista ja käytin tutuista vanhaa informaatiota hyväkseni onnistuneesti. Täytyy tosin sanoa, että kun pelaajat arvottiin pöytiin sain lähes parhaimman mahdollisen paikan pelata. oikealla puolella oli kaksi agressiivista pelaajaa, joista sain hyvät riidit ja yksi livepokerin ensikertalainen, jota vastaan oli helppo pelata. Vasemmalla puolella oli kaksi tiukkaa oli ennalta-arvattavaa pelaajaa. Aino ketä en olisi välttämättä halunnut samaan pöytään oli Kannaksen pokeripiiristä tuttu Niko, mutta Niko mun onneksi donkkaili suurimman osan stäkistään ensimmäisen tunnin aikana, joten hän ei ollut pienen stäkkinsä kanssa niin vaarallinen pelaaja kuin monesti aiemmin.
Onnistuin keräämään hiljalleen merkkejä ja kasvatin vähitellen ilman suurempia vaaran paikkoja stäkkini n. 4500 pisteeseen. Tässä vaiheessa turnausta pelaajia oli jo pudonnut sen verran, että mentiin kahteen pöytään. Pieni ongelma tuli tässä vaiheessa siitä, että melkein kaikki isot stäkit olivat toisessa pöydässä. Se asia ei ollut varsinaisesti ongelma vielä tässä vaiheessa, mutta meidän pöydän enemmistö oli suunnilleen average stäkeillä mukana ja yleensä juuri sen kokoisen stäkit pitävät niistä kovaa kiinni. Toisaalta 9 hengen pöytä ei välttämättä tuo montaa tilaisuutta varastaa blindeja, kun joku lyö monesti ennen omaa vuoroa ja re-steal alkaa olla epäonnistuessaan todella huono homma. Vähän aikaa meidän pöydässä mentiin aika maltillista menoa kunnes tuli uuden pöydän ensimmäinen iso käsi. Eräs mulle aiemmin tuntematon pelaaja teki normireissun, johon keskipositiossa istuva Tomi vastasi re-reissulla. Kun äksöni oli kipattu small blindille, joka oli aika tiukka mutta todella hyvä pelaaja hän päätti lyödä vielä lisää. Alkuperäinen reissaaja väistyi tieltä, mutta Tomi hetken mietittyään puski all-in, jonka sb maksoi aika nopeasti. Tomi käänsi AA ja sb KK. Naulat pitivät ja Tomi otti isot tuplat. Itse pysyttelin edelleen pitkälti pois vaikeuksista, tosin tein yhdessä välissä turnauksen luultavasti ainoan vähän huonon peliliikkeen. Tomi limppasi keskipositiosta ja ainostaan sb lähti mukaan. Mä tsekkasin 75o big blindista. Floppi tuli Kh Jh 6s. Sb ja mä checkattiin Tomille, joka löi (blindit 50/100) 300 pottiin 150. Sb muckasi nopeasti ja mä olin melko varma että mulla on riidit kohdallaan ja Tomi on stiilaamassa pottia. Virhe tapahtui siinä, että en oikein osannut laittaa Tomia kädelle, koska herra pelaa aika erikoisia käsiä ja toisaalta en oikein keksinyt mitä mä voisin itse esittää ko. floppiin kun pelkästään koputin pöytää bb:stä. Päätin kuitenkin yrittää muuvata potin itselleni ja check/reissasin Tomia. Löin 450, jonka Tomi maksoin aika nopeasti. Turn tipautti pöytään 2c, joka ei auttanut mun bluffia pätkääkään ja sen lisäksi Tomi oli maksanut mun c/r flopilla, joten en ollut hirveän innostunut investoimaan jeniäkään lisään pottiin, joten tsekkasin ja Tomi betsasi puoli pottia johon jouduin kippaamaan. Jonkin verran tämän jälkeen tuli illan ärsyttävin käsi. 2 paikalla blindien jälkeen istunut short stack löi n. 1500 all-in, joka kipattiin mulle 5 paikalle. Vilkaisin korttini ja löysin taskusta AKo:n. Mietin hetken mitä tekisin. Vihun suora pusku ei vaikuttanut ihan monsterikädeltä. blindit olivat kuitenkin vain 75/150, joten sen olisi luullut avaavat johonkin about 400, jos sillä olisi vaikka ässät. Olin melko varma että sieltä löytyy keskikokoinen taskupari tai mun ässää heikompi ässä. Mulla oli edelleen n. 4500 pistettä, joten väärässä olokaan ei nyt ihan katastrofi olisi, jos kukaan muu ei innostuisi lähtemään mukaan. Päätin puskea oman stäkkini keskelle tarkoituksena päästä heads-up puskijaa vastaan. Onneksi kukaan ei löytänyt mitään tärkeää ja kaikki muut kippasivat korttinsa. Vihu käänsi A8s joten olin todella hyvässä vireessä. Periaatteessa vihu vetää 3 outtia+ jotain häröjä värin tai 8 ympärille tulevia suoran vetoja. floppiin ei tullut kasia ja ainoastaan yksi värikortti vihulle. Ainoa vaan että sekä turn että river olivat vihulle sopivaa suittia ja värihän sieltä tärähti. Olisin todellakin ottanut mielelläni 25% lisää merkkejä, mutta sen sijasta putosin turhan pieneen n 3000 stäkkiin. Hauskasti sain heti seuraavaan käteen uuden AK:n, jonka puskin all-in höyryn vielä noustessa päästä edellisen käden jäljiltä. Kaikki kippasivat ja pos.fold sanoi mulle myöhemmin, että ihan hyvä yritys esittää tilttipuskua, mutta hän oli heti ajatellut, että mulla on tosi kova käsi ja yritän imeä jonkun pottiin koska mukamas steamaan.
Selvisin kuitenkin hengissä ja keräilin pikku hiljaa itseni takaisin n. 5000 pisteeseen, missä vaiheessa olin jo pelannut itseni 9 hengen finaalipöytään. blindit olivat ja 200/400, joten mitään järjetöntä pelivaraa mulla ei ollut. Isoimmat stäkin olivat tässä vaiheessa jo lähellä 15k, joiden lisäksi mukana oli pari tosi shorttia stäkkiä ja muutama keskikokoinen. Mun kohtaloksi kohtui utg:hen jaetut JJ. Avasin niillä 1200, koska en halunnut puskea suoraan lähes 5k. Niin isoon puskuun maksua ei saisi luultavasti kuin paremmalta kädeltä. hämmästyksekseni äksöni jatkui, niin että seuraavalla paikalla istuva tiukkaa pelannut Joonas puski loput 1450 keskelle, jonka jälkeen heti seuraavalla paikalla istuva mulle suht' tuntematon, mutta hieman kokematon pelaaja maksoi puskun. kun toiminta tuli mulle kipattuna, mulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin maksaa puuttuva 250 pistettä, koska en voinut enää korottaa Joonaksen all-in bettiä sen jäädessä liian pieneksi että bettaus aukeaisi uudelleen. Flopin tullessa 10-korkeana kahdella värikortilla näytti siltä, että kaikki mun rahat menee keskelle, jos vain saan ne sinne järkevällä tavalla. Päätin että c/r all-in, jos vain vihu lyö jotain. Jos ei lyö niin ilmainen kortti tyhjään sivupottiinkin kelpaa ihan hyvin. Vihu kuitenkin bettasi yllättävät 1200 ja mulla oli vielä 3700 jäljellä. Mitä sillä on? Mitkä kädet maksavat 1200 pisteen liidauksen ja sitä seuraavan pikkustäkin puskun. Joonaksella olisi vähintään qq ja ak, mutta sillä ei tässä vaiheessa ole hirveästi väliä. Vihun peli ei tuntunut mitenkään järkevältä. Jos se pystyy maksamaan pf, niin miksi se ei korota. Ässiltäkin se olisi aika rohkea peli, enkä jotenkin muutenkaan saanut laitettua sitä AA:lle. KK tuntui vielä epätodennäköisemmältä. AK,QQ,JJ,TT,AQ voisivat olla kaikki mahdollisia, mutta mikään ei tuntunut kovin järkevältä. Mitä se kertoo että se haluaa lyödä siihen tyhjään sivupottiin. Haluaako se mut pois ja vetää itse Joonasta vastaan jotain värinvetoa isoilla korteilla? Laitoin sen AK jossa sillä saattaa olla se värinveto, jolloin se maksaa mun all-init. Jos sillä ei ole sitä värinvetoa niin se varmaan kippaa vaikka potissa on saatanasti rahaa. Jos sillä on AA tai KK, niin se tietysti maksaa. QQ voisi periaatteessa kipata, mutta luultavasti tulee harkinnan jälkeen maksu. Pienen miettimisen jälkeen puskin kaikki keskelle ja vihun mietittyä pitkään hän päätti maksaa QQ:lla ja kun Joonas käänsi KK:n olin todella heikoilla hangilla. Koska apuja ei tullut kellekään, niin Joonas vei pääpotin ja toinen vihu pääpottia isomman sivupotin ja mun turnaus päättyi siihen. En oikein vieläkään tiedä oliko mun viimeisen käden peli hyvä vai ei, mutta kovin kauaa en enää voinut odottaa vaan jostain niitä merkkejä olisi pitänyt kuitenkin ottaa.
Kokonaisuudessaan oli todella hauskaa pelata ja kuten aiemmin mainitsin, niin olen todella tyytyväinen siihen miten pelasin. Jos pystyn aina pelaamaan edes suunnilleen yhtä hyvin, niin mulla ei ole pelillisesti mitään hätää kovassakaan seurassa. Ja vaikka en sijoittunut edes rahoille turnauksessa, niin vielä pari päivää myöhemminkin mulla on tosi hyvät fiilikset omasta pelistäni. Tästä on hyvä jatkaa livepelejä eteenpäin pimenevissä syysilloissa.
Monday, October 8, 2007
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Tossa oli paljon järkevää asiaa siitä, miten turnauksiin, ja tietty käteispeleihinkin, kannattaa suhtautua. Siinä vaan antaa toiselle liian ison edgen jos ottaa bisseä eikä keskity peliin.
Siksi olenkin ottanut tavakseni olla juomatta kun pelataan.
Turnauksista kun putoaa hyvällä pelillä pois, oli se sitten tajuttoman ohivedon tai arvonnan takia, niin ei harmita läheskään yhtä kauaa kuin jos olisi pelannut koko turnauksen huonosti. Tietystihän se harmitus tulee yleensä siitä putoamiskädestä, varsinkin jos vihu vetää esim 80-20 asemasta ohi.
Turnauksen jälkeen kun analysoi omaa peliään eikä löydä siitä hirveitä virheitä, voi peliin kuitenkin olla tyytyväinen. Yksittäinen turnaushan saattaa mennä miten tahansa, mutta pitkässä juoksussa hyvä peli palkitaan. Tosin se pitkä juoksu saattaa sitten olla aika pitkä. Mutta sitä kannattaa juosta.
Post a Comment